Kevään värejä

Eilen töistä kotiin ajellessani muistin että kotona odottaa kiinanruusu ja jukkapalmu uusia isompia ruukkuja joten poikkesin matkan varrella Launosiin Säästökarille. Suunnitelmana oli nopea "in and out" pysähdys ja nopeasti kotiin ruukkuine päivineni mutta kuinkas sitten kävikään... En etsinnöistä huolimatta löytänyt altakasteluruukkuja mutta kas, sisustusosastoa oli päivitetty ja siistitty(!) ja päädyin hypistelemään ihania keväisen raikkaita pöytäliinoja ja sohvatyynynpäällisiä. Näille ei kotona ollut huutavaa tarvetta mutta en vain voinut vastustaa kiusausta. Tyynynpäälliset olivat ruotsalaisen Svaneforsin tuotteita jolla oli muitakin kauniita kuoseja tarjolla mutta pöytäliinasta ehdin jo hävittää lapun eli merkki ei ole tiedossa. Pöytäliinaa jouduin hetken pohtimaan sopiiko se tyyliini ja sisustukseemme, onhan se hiukan poikkeavan siihen nähden mistä yleensä pidän. Sen keväiset sävyt kuitenkin sopivat aurinkoiseen päivään täydellisesti ja päätin kokeilla vähän uudenlaista tyyliä välillä enkä kotiin päästyäni todellakaan pettynyt. Pöytäliina sopii lasisen ruokapöytämme sävyihin hienosti ja ruokakaupasta mukaan nappaamani tulppaanit vielä kruunasivat koko koreuden. Tulppaaneiden kaveriksi kävin puutarhasta hakemassa pari kuivahtanutta omenapuun oksaa ja ojanpientareelta tietysti muutaman pajunvitsan kissoineen päivineen. Yksinkertaisen kaunista!

Sisustuksesta siemenkylvöön... Ostin ison kasan siemeniä alkuvuodesta ja ne ovat odottaneet kylväjäänsä tuossa pöydällä jo kuukauden päivät enkä vaan tahdo saada aikaiseksi sitä hommaa. Lauantaiksi sitä nyt kuitenkin suunnittelin, kun se sopisi ainakin työvuorojen puitteissa parhaiten. Keijunmekot sentään sain purkkeihin jo 26.2, niillähän on pitkä esikasvatus joten se oli ihan pakko tehdä. Odotan kovasti saanko ne onnistumaan nyt jo ensimmäisellä kokeilulla. Keijunmekon siemenet ostin jostakin facebookin puutarharyhmästä (jotka by the way ovat isoja inspiraation lähteitä) mistä olen ostanut aiemminkin siemeniä sekä perennoja. Ne itivät ainakin omasta mielestäni ihan kivasti ja nyt ne taitavat olla koulintavaiheessa. Muut siemenet tuli Siemenkauppa.com:ista nopealla palvelulla.

Pikkukeijuja

Eikä tullut halvaksi nämäkään...

Ostin muuten siemeniä varten Kekkilän kylvömultaa ja se oli tosi kivan oloista kun keijunmekot kylvin. Nyt alkuviikolla laitoin muutaman tomaatinsiemenen purkkiin ja multa oli ihan kuivahtanutta ja tuotti hankaluuksia saada se uudelleen kosteaksi. Tähän kaipailisinkin vinkkejä miten sen mullan saisi pysymään kosteana pussin avaamisen jälkeen tai miten kuivan hiekan saa parhaiten kostutettua. Varmaan sen suuaukon teippaaminen olisi yksi vaihtoehto, en vaan hoksannut sitä tarpeeksi ajoissa.

Nyt kutsuukin jo koirien lenkitys yhdistettynä iltatallin tekoon. Ihanaa kun sen saa jo hoitaa lintujen laulellessa keväisiä säveliä 💓

PS. Mitä tulee kiinanruusuun ja jukkapalmuun, ne odottavat edelleen isompia ruukkujansa!

Tästä lähtee

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta kirjoittaa jostain, joskus, jollekin ja kun tänään pihalla pyöriessäni totesin kaiken taas olevan aivan hullun hommaa niin siitä se ajatus sitten lähti... Nyt kun kesää kohti mennään jo yhtää kovaa tahtia kuin muuttolinnut palaavat Suomeen, on herkullinen hetki lähteä ideoimaan kaikkea mitä ensi kesänä haluaakaan päästä toteuttamaan puutarhassaan. Minun Hullun Puutarhani antia tulevat olemaan koko pihamme muutostyöt sekä ripaus valokuvausharrastukseni parasta antia höystettynä lemmikkiemme toilailuilla. Puutarhan suhteen olen täysi aloittelija joka käy kaikille varmasti ilmi jo pian mutta olen nopea ja innokas oppimaan uutta. Eläimet taasen ovat kuuluneet elämääni jo pitkään mutta niiden kanssa silti voi oppia lisää joka päivä. Hullutuksilta ei vältytä kun hoidettavana on kasa eläimiä, iso piha sekä rajaton mielikuvitus!

Pieni tilamme Vihtijärvellä on muutama vuosi sitten ennen meidän tänne muuttoamme ottanut itselleen nimeksi Marttula mutta koska se ei mielestäni kuvasta paikkaa kovin osuvasti ei sitä käytetä kuin virallisesti paikasta puhuttaessa. Siinäkin yleensä mennään metsään sillä lähes kaikki naapureista tuntevat paikan joko vanhan asukkaan nimen mukaan tai paikan edellisella nimellä - Raitala. Isännän mielestä oiva nimi (sukunimeemme perustuen siis) olisi Neuvola, jonka vahingossa kerran itse möläytin ääneen todeten olevani kyllä kova neuvomaan muita lähes joka asiassa, ei sekään ole vakiintunut käyttöömme joten lähes aina puhumme vain kodista tai punaisesta tuvasta keskellä peltoa. Hullun Puutarha pölmähti tänään mieleeni pihalla häärätessä kun mietin kuinka hullua tämä kaikki nyt taas mahtaa olla, ne hullut suunnitelmat, ne edelliset hullut suunnitelmat toteutuksineen, ne minun kaikki muut hullutukseni, ne hullut koirat ja nyt tosiaan tuo seuraava hullutus saada hevoset jälleen omaan pihaan. Hullun Puutarha kuvastaa tätä katastrofin alkua täydellisimmin kuin mikään muu ja toivotankin kaikki tervetulleeksi jakamaan tämän hullutuksen kanssani. Toivon kommentteja, ideoita ja ehdotuksia matkan varrelle jotta homma ei pysyisi (puutarha)hanskassa vielä piiiitkään aikaan!

Projekteista kuvineen kerron aina palan kerrallaan ja lukijalle jäänee siis palasten yhdistely mielensä mukaan, toivon mukaan homma ei muutu aivan holtittomaksi kuten usein omassa päässäni on tapana käydä :)
Minusta ja puutarhastani siis lisää kun pääsen kunnolla vauhtiin tämän(kin) kanssa joten vielä kerran; lämpimästi tervetuloa seuraamaan elämää Hullun Puutarhassa!