Kipeä hevonen kostautuu omenapuille

Kerttu, rakas hevoseni jonka olen tuntenut pitempään kuin mieheni, omistanut kauemmin kuin edes haaveillut omasta puutarhasta ja jonka hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu päivittäisiin rutiineihini on sairastunut. Se on sairastunut ihmisen välinpitämättömyyden vuoksi ja kuohuttaa nyt tunteitani varmaankin kaikkien näiden kymmenen vuoden edestä jotka olen sen saanut tuntea.

11.4 tiistaina oltiin siskoni kanssa samaan aikaan tekemässä aamutallia, mainittakoon että olemme vuokranneet tuosta naapurista tallitilat tarhoineen, kun Kerttua pihalle viedessäni huomasin sen ontuvan. Ei muuta kuin hevonen takaisin talliin ja jalka ylös sillä usein voimakkaan äkillisen ontuman syy löytyy kavion pohjasta esim. ison kiven muodossa. No, ei ollut kivi vastassa vaan naula. Siinä kohtaa sydän alkoi tykyttää jo hieman kovempaa. Muistin että Kertun jäykkäkouristusrokotus oli mennyt umpeen joten soittoa kunnaneläinlääkärille. Saatuani naulan poistettua kaviosta jonne se oli tunkeutunut n. 5cm:n matkalta totesi langan päässä roikkuva lääkäri että parasta olisi lähteä kuvaamaan kinttu Hyvinkään hevossairaalaan. Tiistain iltavuoro jäi unholaan kun pakattiin poniini koppiin ja lähdettiin tutustumaan paikalliseen eläinlääkäriasemaan.

Röntgenkuvien perusteella naula ei ollut vahingoittanut kavioluuta tai jalan alimpia niveliä mutta varmaksi ei osattu sanoa jännetuppien yms. puolesta. Hevonen sai lukemattoman määrän erilaisia piikkejä ympäri kehoaan, minä kassillisen lääkkeitä viikon hoitoihin sekä ison laskun maksettavaksi jonka erittelystä kävi kyllä ilmi että mitään ei oltu jätetty tutkimatta. Viiden tunnin klinikkareissun päätteeksi alkoi vihdoin kotimatka odotukset korkealla vaikka tohtori muistutti että on vielä mahdollista että tulehdus lähteekin kipuamaan jalkaa ylöspäin tai että naula on sittenkin saanut aikaan vahinkoa jalassa. Sillä hetkellä olin kuitenkin vakuuttunut että kyllä me tästä selvitään. Nyt pari päivää myöhemmin olen huolesta hengästynyt, väsynyt ja itkuinen. Kerttu inhoaa kun joudun lääkitsemään sitä, se kipeämpi kuin koskaan ja aamulla lämpöä oli enemmän kuin eilen ja pelkään ettei me ollakaan vielä voiton puolella.

Omenapuut puutarhassamme saivat tänään kokea tunnemyrskyni. Niitä on pitänyt leikata kun oksat hankaavat toisiaan ja ne näyttävät enemmän risukasoilta kuin omenapuilta. Piti leikata vaan ihan vähän eikä kerralla liikaa. Taisin leikata liikaa, oksatkin revin turhan vauhdilla alas niin että ne repivät paikalleen jääviä oksia. Saha oli terävä ja oli nautinnollista purkaa turhautumistaan fyysisesti. Toivottavasti omenapuut kestävät sen. Toivottavasti Kerttu kestää tämän ja pääsee ensi kesänä nauttimaan omenoita omalla pihallaan missä kukaan ei ole jättänyt nauloja sen tarhaan.

Teksti kirjoitettu 15.4.2017

Kevään tuulahduksia

Uusi tuttavuus minulle - helmililja

Lumet alkaa olla jo sulaneet pihalta lähes kokonaan ja maa alkaa ehkä pikku hiljaa kuivua. Puut tekevät jo silmuja ja muuttolinnut huutelee ylilennoillaan tervehdyksensä etelästä. Joka paikassa on ihan karmean näköistä kun mikään ei viherrä, kaikki on jotenkin lannistunutta vielä ennen kuin uusi kasvusto pääsee vauhtiin. Ja koirankakkaa, sitä löytyy ihan joka paikasta. En oikein tiedä miten saisin järjestettyä sen niin ettei sitä olisi joka puolella. Ehkä koira-aitaus olisi hyvä - tosin en tiedä kuka niitä aamulla sinne jaksaisi raahata nyt kun ollaan vaan totuttu päästämään ne ovesta ulos kun itse siirtyy kahvinkeittoon. Aika näyttää tehdäänkö asialle mitään. Nyt on liikaa inspiraatiota kaikkeen muuhun joten koirat kakkikoon toistaiseksi sinne minne parhaimmakseen kokevat.

Näitä pitäisi vähän taas karsia

Edellispäivänä poikettiin Bauhausissa ja tarkoituksena oli hankkia tavaraa niin ulko- kuin sisähommiinkin. Hermo siellä meni, kärryjä ei saanut kuin rahalla ja kun kolikoita ei ollut mukana niin koitettiin pärjätä ilman. Jätettiin isommat jutut sitten ostamatta kun ei ollut niitä kärryjä. Seuraavaksi päänvaivaa aiheutti kun tavaroille ei oltu merkitty hintaa. Niin siellä sitten arvottiin mikäköhän lappu mihinkin kuuluu ja ei osuttu oikeaan, kassalla hinta oli täysin eri. Loppujen lopuksi hampaita kiristellen siirryttiin K-Rautaan ja mielialakin parani. Niinkin pienestä asiasta asiakas voi olla tosi tyytyväinen kuin että kärryt voi ottaa ilman mitään panttia varsinkin nykyaikana kun lähes kaikki maksetaan kortilla tai kännykällä. Loput ostokset kyytiin ja kotia kohti. Loppuilta meni pizzan ääressä.

Kirveellekin olisi töitä

Eilen vähän ryhdistäydyin vapaapäivän kunniaksi ja vaihdoin lähes kaikki sisäkasvit isompiin ruukkuihin ja uusin niihin mullat. Kiinanruusu sai myös kasvojenkohotusleikkauksen joka toivottavasti tuottaa tulosta ja pian nähtäisiin taas sen kukkivan. Se on ehdottomasti yksi lempikasveistani sisätiloissa mutta tuo meidän versio on vaan vähän ollut huonolla hoidolla. Se ei todellakaan ole tuuhea eikä se ole pariin vuoteen myöskään kukkinut. Liian pitkään se olikin tuossa vanhassa ruukussa ollut kun juuret olivat jo altakasteluruukun vesitilassa. En ole myöskään leikannut sitä hetkeen joten sekin vaikuttaa kukintaan sillä käsittääkseni kiinanruusu tekee kukkasensa uusiin versoihin. Josko se nyt tuosta sitten komistuisi kun pääsi vielä valoisaan paikkaankin. Nyt lähti myös kokeiluun minulle ihan uudennäköinen kukkaruukku. Se on tuollainen kolmiosainen päällekkäin kasattava malli mikä sieltä K-Raudasta heräteostoksena lähti mukaan ja minä kylvin siihen yrttejä. Basilikaa, minttua ja timjamia, odotan innolla miten tässä onnistun!

Kiinanruusu leikattuna uudessa ruukussaan

Tähän yrttiruukkuun askartelin vielä 2 isoa pakastepussia päälle siementen itämisen ajaksi

Tänäänkin olen ollut melko tehokas, hevosten kaviot on vuoltu (teen sen siis itse) ja pari tuntia kärrättiin koirien kanssa sepeliä tuohon meidän tiehen joka on muuttunut melko kuoppaiseksi kevään mittaan. Omakotitaloasukin on turha lähteä salille kun eihän sinne ikinä ehdi ja toisekseen tässä se haba taas kasvaa pihahommissa 😉 Saa nähdä jaksaako tästä vielä ryhtyä karsimaan noita ikivanhoja omenapuita ennen yövuoroon lähtöä vai siirrynkö vielä hetkeksi sohvalle viltin alle pötköttelemään. Mieli tekisi viirata tuolla pihalla vaikka yömyöhälle asti mutta pitänee säästää paukkuja töihinkin, loppuviikko meneekin yövuorojen merkeissä.

Tässä yhdistetään pihatyöt ja toko, Pilli odottaa käskystä paikallaan kun kävin kärräämässä soraa vähän kauemmas.

Perunanarsissit tuoksuvat aivan ihanalle!

Munankuoret taimenkasvatuspurkeiksi

Minulla on tapana kahvia juodessani yleensä plärätä kännykällä tai tabletilla kaikenlaista kiinnostavaa mikä sillä hetkellä nyt on mieleen juolahtanutkaan ja monesti niistä tarttuu kokeilemisen arvoisia ideoita päähäni joita yritän sitten aina joutessani toteuttaa. Yksi varsin ajankohtainen bongaus oli munankuorista tehdyt istutuskupit pienille taimille ja tämähän lähti heti kokeiluun.

26.2. kylvämäni keijunmekon siemenet alkoivat olla jo riittävän isoja koulittaviksi omiin purkkeihinsa joten ne saivat toimia ensimmäisenä kokeilussa. Keijunmekkojen sirkkalehdet, eli ensimmäinen varsinainen lehtipari, puhkesivat varmaankin noin viikko sitten ja ne olivat jo ihan kivan kokoisia koulittaviksi. Olin kerännyt kananmunankuoria vasta vähän aikaa ja ne loppuivat kyllä auttamatta kesken kun sen verran hyvin nuo siemenet olivat itäneet mikä tietysti on tällaiselle puutarhahullulle aivan ihana asia!

Munankuoret olin alustavasti käsitellyt näin:

- munat oli rikottu mahdollisimman ylhäältä jotta kupista jäi mahdollisimman iso
- munankuoret pestiin hyvin sisäpuolelta ja irrotettiin sieltä samalla kalvo (jota irtosikin yllättävän  
  paljon)
- pohjaan tein reiän nuppineulalla pistämällä useampaan kertaan (joku jämäkämpi terä olisi sopinut
  paremmin) ja varmistin että reiästä pääsee liika vesi valumaan pois
- asetin kuoret kuivumaan ylimääräiseen kennoon jossa ne pysyy hyvin pystyssä

Tämän jälkeen siis mullat kuorikuppiin sisään, itse käytin kylvömultaa kun sitä sattui yhä olemaan, sitten pieni kolo multaan (käytin kertakäyttöveistä apuna kun muutakaan ei ollut) ja pikkuruinen taimi koloon. Taimesta otin muuten kiinni lehdestä enkä herkästä varresta ja avitin sen irti mullasta vielä sillä kertakäyttöveitsellä. Mullan painelin kevyesti taimen ympärille jotta se pysyi hyvin pystyssä ja kostutin sen lopuksi huoneenlämpöisellä vedellä.

Istutussyvyydellä olisi varmaan ollut jotain merkitystä mutta ihan arvalla nyt mennään ja taimet upposi multaan varmaan n. 1cm matkalta. Jostain luin että juuret eivät saisi mennä kaksinkerroin vaan ennemmin kannattaa napsaista saksilla niistä pieni pala pois mutta omillani juuret ainakin olivat niin pienet ettei niitä tarvinnut ainakaan leikellä. Nyt sitten vaan odotellaan ja ihmetellään kuinka näitten ekokuppien kanssa käy, ainakin aivan mahdottoman söpön näköisiä niistä tuli! Tässä vaiheessa keijunmekko ymmärtääkseni rupeaa kasvattelemaan juuriaan joten mitään hirveitä kasvupyrähdyksiä mullan yläpuolella tuskin on luvassa but I'll keep you posted!

Kaikki keijunmekot ei muuten munankuoriin tosiaan mahtuneet joten loput pääsivät pahvisiin kertakäyttömukeihin kasvamaan ja osa meni vielä itse askartelemiini sanomalehtikuppeihin joiden tekemisestä sitten jossakin toisessa postauksessa.