Kesäsuunnitelmia

Toukokuun tummia sävyjä

Nyt taitaisi olla aika ryhdistäytyä ja päivittää pihan touhuja tänne ahkerammin että pysyttäisiin vähän paremmin perillä mitä täällä oikein tapahtuu. Kesä on nyt alkanut ja suomalaiseen tapaan se starttaa hiukan viileämmillä ilmoilla, ulkona tuulee navakasti pohjoisen suunnilta mutta tänään ei sentään ole satanut rakeita niinkuin eilen. Pönttöuuneja on jouduttu lämmittämään ja toppatakkikin on ollut käytössä kun pihalla on pitänyt pyörähtää. Muutaman viikon päästä alkaa kesäloma, sinne toivon ihania ilmoja puutarhanhoitoa varten sillä niin monta suunnitelmaa on vielä toteutusta vailla.

Tähän väliin olisi ehkä hyvä hieman listata niitä suunnitelmia jotta voi sitten seurailla miten niiden kanssa on kesän aikana edistytty ;)

- terassin uusiminen
- kasvi- /kesähuoneen rakentaminen
- paviljongin pystytys
- piha-altaan maalaus (tehty!)
- roskiskatoksen rakentaminen
- puutarhavajan rakentaminen
- kaarisillan rakentaminen

Rakentamista siis olisi tiedossa, saa nähdä miten vasara taas pysyykään kädessä. Onneksi isäni on kirvesmies joten apuja varmaan löytyy tenkkapoon sattuessa! Näiden lisäksi on tietenkin kukkaistutuksien tekoa ja muuta puutarhanhoitoa luvassa. Ruohonleikkuuta on ihan liiaksi asti ja pyrinkin pikku hiljaa siihen että nurmikko väistyy istutuksien tieltä. Siihen varmasti menee useampi vuosi mutta hiljaa hyvä tulee.

Pari viikkoa sitten meille muutti myös nuo kaksi kaviokasta maisemaa muokkaamaan ja siinä ne ovatkin olleet aivan oivallisia. Metsätarhan puoli on jo täynnä polkuja ja se näyttää niin ihanan kodikkaalta! Laidunnus kuuluu tietysti heidän tehtäviinsä ja tarvittaessa myös tuo nurmikon lyhennys. Viime vuonna aitasin niille takapihan käyttöön ja se onnistui ihan mukavasti, hevoset söivät vain kaikkea sallittua ja jättivät esim kirsikkapuut omaan rauhaansa. Lannoituskin hoitui siinä samalla. Toiveissa on ettei hevosten tarvitsisi enää muuttaa täältä pois vaan että saataisiin pieni pihattotalli rakennettua omalle tontille. Sen toteutumista ihmetellään tässä kesän aikana.

Maisemanmuokkaaja

Lopuksi vielä kuvapläjäys kaikesta ihanasta vihreydestä mitä kesä on tuonut jo mukanaan - unohtamatta tietysti niitä väriläiskiä!

Paljuun täytyy välillä pulahtaa nautiskelemaan kesästä!

Valkovuokot ilmestyvät herkästi sinne missä hevoset ovat edellisenä vuonna talloneet maata, niin kauniita kevätkukkijoita nämä :)

Vuorenkilpi houkuttelee kovasti perhosia joita tänä vuonna on selkeästi enemmän meidän pihassa kuin viime vuonna.

Naapuri osasi kertoa täällä ennen olleen valtavasti esikoita ja kyllähän niitä vihdoin alkoi nurmikolta löytyä, siirsin tietysti heti kukkapenkkiin.



Nämä ihanat pienet bongasin kun tein hevosille aitausta metsään, yhtäkkiä alkoi vilinä käymään jaloissa kun olin ilmeisesti häiriköinyt niiden pesää. Siinä jonkun aikaa seurasin niiden puuhia, aika vauvoja olivat mutta silti pesänrakennus kävi suhteellisen näppärästi ja sisarukset möngersivät pian uudessa pesässä keskenään. Niin söpöjä!

Toukokuun vauvoja

(Tämäkin postaus julkaistu pari viikkoa myöhemmin kuin se on kirjoitettu, johtuen bloggerin totaali kosahduksesta kirjoituspäivänä.)

Kevätpuuhia

Tämänkin tekstin julkaisen nyt totaalisesti myöhässä. Julkaisen tämän silti ihan vaan sen vuoksi että itse pysyn perässä mitä täällä tapahtuu ;) Kuvia en nyt ala lisäilemään, menköön tämä nyt sellaisena miksi olin sen jättänytkin roikkumaan...

Edellinen tekstini Kertusta ja omenapuista jäi odottelemaan oikolukua sen kirjoittamisen jälkeen ja loppujen lopuksi se tuli julkaistua 2 viikkoa myöhemmin kuin oli tarkoitus. Nyt Kertun onnettomuudesta on kulunut 2,5 viikkoa ja koska hevonen ontuu yhä lähdemme huomenna jälleen hevossairaalaan.

Uusi saha ja kyllä olikin hyvä!

Omenapuut on nyt kaikki karsittu, nähtäväksi jää miten ne tästä selviytyvät. Ikivanhat omenapuut olisi lukemani mukaan leikattava hyvin varovasti ja mieluummin poistaa vain kuolleet oksat keskikesällä mutta me kokeiltiin nyt tällaista versiota. Edellinen asukas on leikannut puut ilmeisesti ihan "mutun" mukaan ja vaikuttaisi siltä että on leikattu vähän vääriä ja liian isoja oksia pois. Puut olivat silti yhä melkoisia pöheikköjä joissa oksat hankasivat ikävästi toisiaan ja viime vuonna omenoissa sitten olikin muumiotautia... Nyt puista saatiin vähän väljempiä ja nähtäväksi jää mitä ne tällaisesta karsimisesta tykkäävät. Omenapuita meillä on 12 kappaletta joten ihan hirveästi ei haittaa vaikka joku niistä ei tästä karsinnasta selviäisi. En raaski kaataa satoa tuottavaa puuta mutta jos joku näistä nyt kuolisi niin saataisiin vähän tilaakin omenapuutarhaan.

Leikattuja ja vielä niin kovin onnettoman näköisiä

Kesäkukkasten siementen istutus on jäänyt toteuttamatta ihan kokonaan. Olen ollut laiska ja nyt suuri osa jääkin sitten suoraan ulos kylvettäväksi. Kelloköynnöksestä laitoin eilen 6 siementä purkkiin, toivottavasti niistä tulisi jotain. Keijunmekot on kasvaneet hurjasti ja niitä tuntuu olevan nyt vähän liikaakin. Lupasin lahjoittaa siskolle osan mutta silti niitä on vähän liikaa kun meillä ei vielä ole kasvihuonetta ja tila loppuu sisällä kohta kesken.  Tänään ostin vielä Lidlistä gladioluksia heräteostoksena. Ihastuin niihin edellisessä paikassa asuessamme mutten jostain syystä ole niitä tänne vielä hankkinut. Lidlissä oli hurjasti kaikkia muitakin ihanien kasvien juurakoita ja mukulia mutten tällä kertaa voinut ostaa sen enempää, pitänee ensin hoitaa se hevonen kuntoon.

Kelit on viime aikoina vaihdelleet hurjasti. Yhtenä päivänä russeli halusi jäädä ulos nukkumaan terassille aurinkoon ja seuraavana päivänä terassia koristi useamman sentin lumikerros. Pihahommat on vähän viivästyneet vaikka totesinkin että maa on nyt sula ja uusia pensaita pystyisi jo istuttamaan. Suunnitelmia on paljon ja sormet syyhyävät jo päästä kaivelemaan rikkaruohopuskastoihin uutta ilmettä.

Vapun tunnelmia

Kipeä hevonen kostautuu omenapuille

Kerttu, rakas hevoseni jonka olen tuntenut pitempään kuin mieheni, omistanut kauemmin kuin edes haaveillut omasta puutarhasta ja jonka hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu päivittäisiin rutiineihini on sairastunut. Se on sairastunut ihmisen välinpitämättömyyden vuoksi ja kuohuttaa nyt tunteitani varmaankin kaikkien näiden kymmenen vuoden edestä jotka olen sen saanut tuntea.

11.4 tiistaina oltiin siskoni kanssa samaan aikaan tekemässä aamutallia, mainittakoon että olemme vuokranneet tuosta naapurista tallitilat tarhoineen, kun Kerttua pihalle viedessäni huomasin sen ontuvan. Ei muuta kuin hevonen takaisin talliin ja jalka ylös sillä usein voimakkaan äkillisen ontuman syy löytyy kavion pohjasta esim. ison kiven muodossa. No, ei ollut kivi vastassa vaan naula. Siinä kohtaa sydän alkoi tykyttää jo hieman kovempaa. Muistin että Kertun jäykkäkouristusrokotus oli mennyt umpeen joten soittoa kunnaneläinlääkärille. Saatuani naulan poistettua kaviosta jonne se oli tunkeutunut n. 5cm:n matkalta totesi langan päässä roikkuva lääkäri että parasta olisi lähteä kuvaamaan kinttu Hyvinkään hevossairaalaan. Tiistain iltavuoro jäi unholaan kun pakattiin poniini koppiin ja lähdettiin tutustumaan paikalliseen eläinlääkäriasemaan.

Röntgenkuvien perusteella naula ei ollut vahingoittanut kavioluuta tai jalan alimpia niveliä mutta varmaksi ei osattu sanoa jännetuppien yms. puolesta. Hevonen sai lukemattoman määrän erilaisia piikkejä ympäri kehoaan, minä kassillisen lääkkeitä viikon hoitoihin sekä ison laskun maksettavaksi jonka erittelystä kävi kyllä ilmi että mitään ei oltu jätetty tutkimatta. Viiden tunnin klinikkareissun päätteeksi alkoi vihdoin kotimatka odotukset korkealla vaikka tohtori muistutti että on vielä mahdollista että tulehdus lähteekin kipuamaan jalkaa ylöspäin tai että naula on sittenkin saanut aikaan vahinkoa jalassa. Sillä hetkellä olin kuitenkin vakuuttunut että kyllä me tästä selvitään. Nyt pari päivää myöhemmin olen huolesta hengästynyt, väsynyt ja itkuinen. Kerttu inhoaa kun joudun lääkitsemään sitä, se kipeämpi kuin koskaan ja aamulla lämpöä oli enemmän kuin eilen ja pelkään ettei me ollakaan vielä voiton puolella.

Omenapuut puutarhassamme saivat tänään kokea tunnemyrskyni. Niitä on pitänyt leikata kun oksat hankaavat toisiaan ja ne näyttävät enemmän risukasoilta kuin omenapuilta. Piti leikata vaan ihan vähän eikä kerralla liikaa. Taisin leikata liikaa, oksatkin revin turhan vauhdilla alas niin että ne repivät paikalleen jääviä oksia. Saha oli terävä ja oli nautinnollista purkaa turhautumistaan fyysisesti. Toivottavasti omenapuut kestävät sen. Toivottavasti Kerttu kestää tämän ja pääsee ensi kesänä nauttimaan omenoita omalla pihallaan missä kukaan ei ole jättänyt nauloja sen tarhaan.

Teksti kirjoitettu 15.4.2017

Kevään tuulahduksia

Uusi tuttavuus minulle - helmililja

Lumet alkaa olla jo sulaneet pihalta lähes kokonaan ja maa alkaa ehkä pikku hiljaa kuivua. Puut tekevät jo silmuja ja muuttolinnut huutelee ylilennoillaan tervehdyksensä etelästä. Joka paikassa on ihan karmean näköistä kun mikään ei viherrä, kaikki on jotenkin lannistunutta vielä ennen kuin uusi kasvusto pääsee vauhtiin. Ja koirankakkaa, sitä löytyy ihan joka paikasta. En oikein tiedä miten saisin järjestettyä sen niin ettei sitä olisi joka puolella. Ehkä koira-aitaus olisi hyvä - tosin en tiedä kuka niitä aamulla sinne jaksaisi raahata nyt kun ollaan vaan totuttu päästämään ne ovesta ulos kun itse siirtyy kahvinkeittoon. Aika näyttää tehdäänkö asialle mitään. Nyt on liikaa inspiraatiota kaikkeen muuhun joten koirat kakkikoon toistaiseksi sinne minne parhaimmakseen kokevat.

Näitä pitäisi vähän taas karsia

Edellispäivänä poikettiin Bauhausissa ja tarkoituksena oli hankkia tavaraa niin ulko- kuin sisähommiinkin. Hermo siellä meni, kärryjä ei saanut kuin rahalla ja kun kolikoita ei ollut mukana niin koitettiin pärjätä ilman. Jätettiin isommat jutut sitten ostamatta kun ei ollut niitä kärryjä. Seuraavaksi päänvaivaa aiheutti kun tavaroille ei oltu merkitty hintaa. Niin siellä sitten arvottiin mikäköhän lappu mihinkin kuuluu ja ei osuttu oikeaan, kassalla hinta oli täysin eri. Loppujen lopuksi hampaita kiristellen siirryttiin K-Rautaan ja mielialakin parani. Niinkin pienestä asiasta asiakas voi olla tosi tyytyväinen kuin että kärryt voi ottaa ilman mitään panttia varsinkin nykyaikana kun lähes kaikki maksetaan kortilla tai kännykällä. Loput ostokset kyytiin ja kotia kohti. Loppuilta meni pizzan ääressä.

Kirveellekin olisi töitä

Eilen vähän ryhdistäydyin vapaapäivän kunniaksi ja vaihdoin lähes kaikki sisäkasvit isompiin ruukkuihin ja uusin niihin mullat. Kiinanruusu sai myös kasvojenkohotusleikkauksen joka toivottavasti tuottaa tulosta ja pian nähtäisiin taas sen kukkivan. Se on ehdottomasti yksi lempikasveistani sisätiloissa mutta tuo meidän versio on vaan vähän ollut huonolla hoidolla. Se ei todellakaan ole tuuhea eikä se ole pariin vuoteen myöskään kukkinut. Liian pitkään se olikin tuossa vanhassa ruukussa ollut kun juuret olivat jo altakasteluruukun vesitilassa. En ole myöskään leikannut sitä hetkeen joten sekin vaikuttaa kukintaan sillä käsittääkseni kiinanruusu tekee kukkasensa uusiin versoihin. Josko se nyt tuosta sitten komistuisi kun pääsi vielä valoisaan paikkaankin. Nyt lähti myös kokeiluun minulle ihan uudennäköinen kukkaruukku. Se on tuollainen kolmiosainen päällekkäin kasattava malli mikä sieltä K-Raudasta heräteostoksena lähti mukaan ja minä kylvin siihen yrttejä. Basilikaa, minttua ja timjamia, odotan innolla miten tässä onnistun!

Kiinanruusu leikattuna uudessa ruukussaan

Tähän yrttiruukkuun askartelin vielä 2 isoa pakastepussia päälle siementen itämisen ajaksi

Tänäänkin olen ollut melko tehokas, hevosten kaviot on vuoltu (teen sen siis itse) ja pari tuntia kärrättiin koirien kanssa sepeliä tuohon meidän tiehen joka on muuttunut melko kuoppaiseksi kevään mittaan. Omakotitaloasukin on turha lähteä salille kun eihän sinne ikinä ehdi ja toisekseen tässä se haba taas kasvaa pihahommissa 😉 Saa nähdä jaksaako tästä vielä ryhtyä karsimaan noita ikivanhoja omenapuita ennen yövuoroon lähtöä vai siirrynkö vielä hetkeksi sohvalle viltin alle pötköttelemään. Mieli tekisi viirata tuolla pihalla vaikka yömyöhälle asti mutta pitänee säästää paukkuja töihinkin, loppuviikko meneekin yövuorojen merkeissä.

Tässä yhdistetään pihatyöt ja toko, Pilli odottaa käskystä paikallaan kun kävin kärräämässä soraa vähän kauemmas.

Perunanarsissit tuoksuvat aivan ihanalle!

Munankuoret taimenkasvatuspurkeiksi

Minulla on tapana kahvia juodessani yleensä plärätä kännykällä tai tabletilla kaikenlaista kiinnostavaa mikä sillä hetkellä nyt on mieleen juolahtanutkaan ja monesti niistä tarttuu kokeilemisen arvoisia ideoita päähäni joita yritän sitten aina joutessani toteuttaa. Yksi varsin ajankohtainen bongaus oli munankuorista tehdyt istutuskupit pienille taimille ja tämähän lähti heti kokeiluun.

26.2. kylvämäni keijunmekon siemenet alkoivat olla jo riittävän isoja koulittaviksi omiin purkkeihinsa joten ne saivat toimia ensimmäisenä kokeilussa. Keijunmekkojen sirkkalehdet, eli ensimmäinen varsinainen lehtipari, puhkesivat varmaankin noin viikko sitten ja ne olivat jo ihan kivan kokoisia koulittaviksi. Olin kerännyt kananmunankuoria vasta vähän aikaa ja ne loppuivat kyllä auttamatta kesken kun sen verran hyvin nuo siemenet olivat itäneet mikä tietysti on tällaiselle puutarhahullulle aivan ihana asia!

Munankuoret olin alustavasti käsitellyt näin:

- munat oli rikottu mahdollisimman ylhäältä jotta kupista jäi mahdollisimman iso
- munankuoret pestiin hyvin sisäpuolelta ja irrotettiin sieltä samalla kalvo (jota irtosikin yllättävän  
  paljon)
- pohjaan tein reiän nuppineulalla pistämällä useampaan kertaan (joku jämäkämpi terä olisi sopinut
  paremmin) ja varmistin että reiästä pääsee liika vesi valumaan pois
- asetin kuoret kuivumaan ylimääräiseen kennoon jossa ne pysyy hyvin pystyssä

Tämän jälkeen siis mullat kuorikuppiin sisään, itse käytin kylvömultaa kun sitä sattui yhä olemaan, sitten pieni kolo multaan (käytin kertakäyttöveistä apuna kun muutakaan ei ollut) ja pikkuruinen taimi koloon. Taimesta otin muuten kiinni lehdestä enkä herkästä varresta ja avitin sen irti mullasta vielä sillä kertakäyttöveitsellä. Mullan painelin kevyesti taimen ympärille jotta se pysyi hyvin pystyssä ja kostutin sen lopuksi huoneenlämpöisellä vedellä.

Istutussyvyydellä olisi varmaan ollut jotain merkitystä mutta ihan arvalla nyt mennään ja taimet upposi multaan varmaan n. 1cm matkalta. Jostain luin että juuret eivät saisi mennä kaksinkerroin vaan ennemmin kannattaa napsaista saksilla niistä pieni pala pois mutta omillani juuret ainakin olivat niin pienet ettei niitä tarvinnut ainakaan leikellä. Nyt sitten vaan odotellaan ja ihmetellään kuinka näitten ekokuppien kanssa käy, ainakin aivan mahdottoman söpön näköisiä niistä tuli! Tässä vaiheessa keijunmekko ymmärtääkseni rupeaa kasvattelemaan juuriaan joten mitään hirveitä kasvupyrähdyksiä mullan yläpuolella tuskin on luvassa but I'll keep you posted!

Kaikki keijunmekot ei muuten munankuoriin tosiaan mahtuneet joten loput pääsivät pahvisiin kertakäyttömukeihin kasvamaan ja osa meni vielä itse askartelemiini sanomalehtikuppeihin joiden tekemisestä sitten jossakin toisessa postauksessa.

Kevään värejä

Eilen töistä kotiin ajellessani muistin että kotona odottaa kiinanruusu ja jukkapalmu uusia isompia ruukkuja joten poikkesin matkan varrella Launosiin Säästökarille. Suunnitelmana oli nopea "in and out" pysähdys ja nopeasti kotiin ruukkuine päivineni mutta kuinkas sitten kävikään... En etsinnöistä huolimatta löytänyt altakasteluruukkuja mutta kas, sisustusosastoa oli päivitetty ja siistitty(!) ja päädyin hypistelemään ihania keväisen raikkaita pöytäliinoja ja sohvatyynynpäällisiä. Näille ei kotona ollut huutavaa tarvetta mutta en vain voinut vastustaa kiusausta. Tyynynpäälliset olivat ruotsalaisen Svaneforsin tuotteita jolla oli muitakin kauniita kuoseja tarjolla mutta pöytäliinasta ehdin jo hävittää lapun eli merkki ei ole tiedossa. Pöytäliinaa jouduin hetken pohtimaan sopiiko se tyyliini ja sisustukseemme, onhan se hiukan poikkeavan siihen nähden mistä yleensä pidän. Sen keväiset sävyt kuitenkin sopivat aurinkoiseen päivään täydellisesti ja päätin kokeilla vähän uudenlaista tyyliä välillä enkä kotiin päästyäni todellakaan pettynyt. Pöytäliina sopii lasisen ruokapöytämme sävyihin hienosti ja ruokakaupasta mukaan nappaamani tulppaanit vielä kruunasivat koko koreuden. Tulppaaneiden kaveriksi kävin puutarhasta hakemassa pari kuivahtanutta omenapuun oksaa ja ojanpientareelta tietysti muutaman pajunvitsan kissoineen päivineen. Yksinkertaisen kaunista!

Sisustuksesta siemenkylvöön... Ostin ison kasan siemeniä alkuvuodesta ja ne ovat odottaneet kylväjäänsä tuossa pöydällä jo kuukauden päivät enkä vaan tahdo saada aikaiseksi sitä hommaa. Lauantaiksi sitä nyt kuitenkin suunnittelin, kun se sopisi ainakin työvuorojen puitteissa parhaiten. Keijunmekot sentään sain purkkeihin jo 26.2, niillähän on pitkä esikasvatus joten se oli ihan pakko tehdä. Odotan kovasti saanko ne onnistumaan nyt jo ensimmäisellä kokeilulla. Keijunmekon siemenet ostin jostakin facebookin puutarharyhmästä (jotka by the way ovat isoja inspiraation lähteitä) mistä olen ostanut aiemminkin siemeniä sekä perennoja. Ne itivät ainakin omasta mielestäni ihan kivasti ja nyt ne taitavat olla koulintavaiheessa. Muut siemenet tuli Siemenkauppa.com:ista nopealla palvelulla.

Pikkukeijuja

Eikä tullut halvaksi nämäkään...

Ostin muuten siemeniä varten Kekkilän kylvömultaa ja se oli tosi kivan oloista kun keijunmekot kylvin. Nyt alkuviikolla laitoin muutaman tomaatinsiemenen purkkiin ja multa oli ihan kuivahtanutta ja tuotti hankaluuksia saada se uudelleen kosteaksi. Tähän kaipailisinkin vinkkejä miten sen mullan saisi pysymään kosteana pussin avaamisen jälkeen tai miten kuivan hiekan saa parhaiten kostutettua. Varmaan sen suuaukon teippaaminen olisi yksi vaihtoehto, en vaan hoksannut sitä tarpeeksi ajoissa.

Nyt kutsuukin jo koirien lenkitys yhdistettynä iltatallin tekoon. Ihanaa kun sen saa jo hoitaa lintujen laulellessa keväisiä säveliä 💓

PS. Mitä tulee kiinanruusuun ja jukkapalmuun, ne odottavat edelleen isompia ruukkujansa!

Tästä lähtee

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta kirjoittaa jostain, joskus, jollekin ja kun tänään pihalla pyöriessäni totesin kaiken taas olevan aivan hullun hommaa niin siitä se ajatus sitten lähti... Nyt kun kesää kohti mennään jo yhtää kovaa tahtia kuin muuttolinnut palaavat Suomeen, on herkullinen hetki lähteä ideoimaan kaikkea mitä ensi kesänä haluaakaan päästä toteuttamaan puutarhassaan. Minun Hullun Puutarhani antia tulevat olemaan koko pihamme muutostyöt sekä ripaus valokuvausharrastukseni parasta antia höystettynä lemmikkiemme toilailuilla. Puutarhan suhteen olen täysi aloittelija joka käy kaikille varmasti ilmi jo pian mutta olen nopea ja innokas oppimaan uutta. Eläimet taasen ovat kuuluneet elämääni jo pitkään mutta niiden kanssa silti voi oppia lisää joka päivä. Hullutuksilta ei vältytä kun hoidettavana on kasa eläimiä, iso piha sekä rajaton mielikuvitus!

Pieni tilamme Vihtijärvellä on muutama vuosi sitten ennen meidän tänne muuttoamme ottanut itselleen nimeksi Marttula mutta koska se ei mielestäni kuvasta paikkaa kovin osuvasti ei sitä käytetä kuin virallisesti paikasta puhuttaessa. Siinäkin yleensä mennään metsään sillä lähes kaikki naapureista tuntevat paikan joko vanhan asukkaan nimen mukaan tai paikan edellisella nimellä - Raitala. Isännän mielestä oiva nimi (sukunimeemme perustuen siis) olisi Neuvola, jonka vahingossa kerran itse möläytin ääneen todeten olevani kyllä kova neuvomaan muita lähes joka asiassa, ei sekään ole vakiintunut käyttöömme joten lähes aina puhumme vain kodista tai punaisesta tuvasta keskellä peltoa. Hullun Puutarha pölmähti tänään mieleeni pihalla häärätessä kun mietin kuinka hullua tämä kaikki nyt taas mahtaa olla, ne hullut suunnitelmat, ne edelliset hullut suunnitelmat toteutuksineen, ne minun kaikki muut hullutukseni, ne hullut koirat ja nyt tosiaan tuo seuraava hullutus saada hevoset jälleen omaan pihaan. Hullun Puutarha kuvastaa tätä katastrofin alkua täydellisimmin kuin mikään muu ja toivotankin kaikki tervetulleeksi jakamaan tämän hullutuksen kanssani. Toivon kommentteja, ideoita ja ehdotuksia matkan varrelle jotta homma ei pysyisi (puutarha)hanskassa vielä piiiitkään aikaan!

Projekteista kuvineen kerron aina palan kerrallaan ja lukijalle jäänee siis palasten yhdistely mielensä mukaan, toivon mukaan homma ei muutu aivan holtittomaksi kuten usein omassa päässäni on tapana käydä :)
Minusta ja puutarhastani siis lisää kun pääsen kunnolla vauhtiin tämän(kin) kanssa joten vielä kerran; lämpimästi tervetuloa seuraamaan elämää Hullun Puutarhassa!